Esittelyssä: Perheeni

Okei, elikkä tein tällaisen pienimuotoisen esittelyn perheestäni, koska joku sellaista pyysi aikoja sitten. :)

Perheeseeni kuuluu iskä, äiti ja siskoni anniina, toki perheeseen kuuluvat myös kaikki nelijalkaiset kaverit kuten kolme koiraa papu, pepita ja minni, sekä ponimme kerttu.

Isäni rakastaa veneilyä, mitä isompi purkki alla sitä miehisempi olo(näin se menee) koiriamme Papua ja Pepitaa ja ehkä jossain sisimmissään Minniäkin :D. Iskä rakastaa myös ruokaa, viiniä, mönkijä safareita, vesijetillä pelleilyä ja tottakai kaikkea muuta älytöntä, jota miehet nyt yleensä rakastavat. Hän rakastaa myös lomaa, vaikka onkin todellinen työnarkomaani. Iskäni on 196 cm pitkä, hoikka ja yksin kertaisesti vain paras isä koko maan päällä (tietenkin ;D) olen perinyt isältäni jääräpäisyyden, ikuisen hoikkuuden, pitkät jalat ja toivoisin myös periväni häneltä hieman lisää pituutta, sillä äitini on 162 cm pitkä enkä haluaisi jäädä yhtä hukkapalaksi kuin hän :D No onneks mä oon kuitenkin jo ylittänyt äitini pituuden :D.
Isäni tekee kahta työtä, hänellä on oma yritys ja hän on myös muussa firmassa töissä (se jää kuitenkin arvoitukseksi mitä hän tekee).

 Äitini rakastaa punaviiniä, taivaallista ruokaa, ja takkatulen tunnelmaa. :) Äitini ei ole kokki mutta voisi olla,
nimittäin hän tekee todella todella hyvää ruokaa. Äitini on yksityisyrittäjä ja hän ammatiltansa sisustusarkkitehti. Olen aina rakastanut äitini työtä ja pienestä asti olen haaveillut tulevani sisustusarkkitehdiksi. Olen myös pienestä asti ollut mukana äitini koulutuksessa sisustussuunnittelijaksi ja suunnittelutöissä, joten sitä kautta minustakin on tullut melkoinen sisustaja. Äitini työskentelee kotona omassa toimistossaan, joten olen joka päivä näkemässä hänen uusia luomuksiaan ja mukana auttamassa häntä ja kertomassa omia näkemyksiäni.

Siskoni Anniina rakastaa fyysisiä hommia, kuten painimista, salilla käyntiä, vesijetillä leikkimistä, mönkijällä pörräilyä, veneilyä ja mitä tahansa missä hän voi haastaa pojan häntä vastaan. Ja uskokaa tai älkää siskoni vie lajissa kuin lajissa. ;P usein kuulen poika kavereiltani: kuinka paljon sun sisko käy salilla?? :O ei, ei se käy.. enään :D puntti! Siskoni anniina on kohta 20 vuotias ja yhtä jääräpäinen kuin minä, jonka vuoksi usein tappelemmekin. Siskoni on idolini, vaikkei meillä olekkaan samanlaiset tyylit. Olen aina ollut muodin perään ja siskonikin on nähtävästi huomannut sen ja senpä takia hän usein pyytääkin minua makutuomariksi shoppailu reissuille ja muutenkin valitsemaan hänelle vaatteita eri tilaisuuksia varten. Siskoon on helppo luottaa kun tietää ettei se valehtele; mikä näyttää hyvältä ja mikä taas ei näytä. siskoni on pomoni, mutta eniten ihailen hänen aikaan saavuuttaan jos hän on päättänyt jotain hän myös tekee sen jos häneltä pyydetään jotain hän yleensä tekee sen! Näin se menee leijona kun on horoskoopiltaan. :D Siskoni harrastaa ratsastusta ja golffia niin kuin minäkin, hän käy myös lenkkeilemässä ja noudattaa hyviä elämän tapoja kuten. Veden juomista, syömistä montakertaa päivässä pienin määrin, urheilee, ei polta tupakkaa ja juo harvoin alkoholia.

No sitten nämä karvaisemmat kaverit, ensimmäisenä tietysti Papu, joka on perheen söpöin ja hellyyttävin otus. Rva Papu on Jackrusselin terrieri, jonka löysimme sattumalta eläinkaupasta kun se oli jo 2 kuukauden ikäinen hänen nimensä oli silloin jo Papu joten emme viitsineet vaihtaa sitä, vaikka hän oli tyttö eikä nimi sitä juuri kuvastanutkaan. Tosiaan sattumalta hänet löydettiin, olimme kaverini kanssa kuluttamassa aikaa eläin kaupassa sillä välin kun äitini kipaisi ruokakaupassa, tiesin että äitini oli kuolannut Jackrusselin terrierejä jo kauan, joten juoksin äitini luokse ruokaosastolle ja kirkusin, että tuolla on sellainen ihana koira jota oleet etsinyt. No eipä niissä ostoksissa kauaa mennyt kun äiti kaahasi kassalle ja sen jälkeen kipitimme katsomaan pientä Papua. Tottakai se vei äitini sydämmen heti kättelyssä ja suorastaan vaatisimme saada ostaa papun omaksemme vaikka se ei ollut edes myynnissä. Hyviä asiakkaita kun ollaan niin saatiinhan me Papu loppujen lopuksi perheeseemme. :).  Papu tuli mukaamme heti siltä hetleltä ja kotiin tullessamme juoksin äkkiä sisälle omaan huoneeseeni, avasin ikkunan ja kaverini antoi koiran sisälle ikkunasta. Tämä kaikki siksi, että talossamme oli jo yksi koira ja emme tienneet mitä iskä siihen toteaisi, että perheeseemme on tullut lisäystä.  Seuraavan yön nukuin tyytyväisesti papu pentu kainalossani (peläten kuuleeko isäni pennun itkun) mutta huh.. ei kuullut ja aamulla keitimme kahvia, teimme aamupalaa ja veimme tämän kaiken sänkyyn mukaan lukien sen pienen pörröisen koiran jonka ostimme kyläkaupan eläinkaupasta eilen. Muistaakseni aamuiset sanat menivät jotenkin näin: ostettiin iskä sulle uus laiva koira :D iskä kyllä vähän epäili ettei siitä hänen koira kuitenkaan tulisi, mutta en tiedä sitten missä kohtaa putosin kärryiltä, sillä siitähän tuli isäni koira ja voin sanoa että ovat kyllä paras pari ikinä!! <3

Okei sitten minä,

Mä olen todellinen haaveilija, elän omissa pilvilinnoissani :D Rakastan ratsastusta, muotia, sisustamista, hyvää ruokaa, jokaista hetkeä ja veneilyä niin kuin kaikki muutkin tässä perheessä. Lempiruokani ovat etanat ja letut, joita paistan melkein päivittäin! Olen aina kehittelemässä uusia ideoita, suunnittelemassa tulevia... Ja haaveilemassa tulevista asioista. Mutta vastausta: Miitä haluat tehdä isona? kysymykseen ei tule, sillä ei ole hajuakaan tuleeko minusta: Sisustusarkkitehti? Taiteilija? Näyttelijä? Kiinteistövälittäjä? Stylisti? Juristi? Vaiko muotilehden päätoimittaja? Olen 18 vuotias ja olen tällähetkellä 165 cm pitkä. Tavoitteena olisi kasvaa tänä yönä loput viisi senttiä jotka ovat vielä jäljellä :D.

Käyn koulua raision kauppaopistossa ja suoritan kaksoistutkintoa, Kauppiksen jälkeen olisi tarkoitus pitää välivuosi ja muuttaa vuodeksi italiaan. Italiaan lähtisimme siskoni Anniinan kanssa ja haaveena tietysti olisi että saisimme jollakin tapaa sinne myös rakkaan ponimme Kertun mukaan. Italiassa tekisimme vuoden töitä ja ratsastaisimme hevosia yhdellä tallilla. Hieno kokemushan se olisi, se toisi paljon mukanaan uusia kokemuksia. Vuoden jälkeen palaisin suomeen jatkamaan opintoja ja hakisin kauppakorkeaan. Sitten kaikki on tyhjää,, loput selviävät kun niiden aika koittaa :)) pidän opiskelusta ja eniten itseäki kiinnostavat kielet: tällä hetkellä luen englantia, ruotsia ja ranskaa, mutta suunnitelmissa olisi vielä lukea; venäjää, saksaa, kiinaa, italiaa ja espanjaa. :) harrastan ratsastusta, golffia ja tanssia, joka tällä kaudella jäi kuitenkin todella vähäiseksi. Ensi kautena taas motivaatio kehiin ja tanssimaan, tai ainakin osallistun Taina Kovalaisen mielettömän hyvään zumbaan.

Pepita on Papun pentu, yksi niistä viidestä valioyksilöstä. Ainut pysty korvainen hauva koko pentueesta. Kiltti ja suloinen koira, mutta välillä myös sitäkin ärsyttävämpi, joka johtuu sen liiaallisesta lellimisestä. Pepita on iskäni sylikoira, suoraan sanottuna se koira ei kävele omilla jaloillaan yli 5 metriä. Aina sylissä. Jaa a.. voiko sitä enää edes sanoa koiraksi?? :D

Ja sitten Minni,

Rodultaan Minni on Lhasa apso ja hän saapui meille 2009. Minni ostettiin taas kerran sattumalta kun näimme ystävämme joka sanoi, että heidän koiralleen on syntynyt pentuja niin päätimme lähteä niitä samantien katsomaan ja kuinkas kävikään pieni pentu ostettiin/valittiin free puppy heti samalla reissulla (eikä siitä kerrottu iskälle mitään :D) Ei kuitenkaan saatu Minniä mukaan sillä pikkuinen oli vielä niin pieni ettei silmät olleet edes avautuneet. Kävimme vähän väliä katsomassa minnin kasvua ja yhtenä päivänä koitti se päivä kun saimme viedä minnin kotiin. :) kotona piilotimme pennun minun huoneeseen ja kun iskä tuli töistä odotti häntä ruoka aina alku ruuasta päärukaan asti.. No se on tavallista meidän perheessä, mutta kun iskälle annettiin konjakki naaman eteen alkoi hän nauraa sillä hän tiesi että jotain oli tekeillä. :D hain pörröisen Minnin huoneestani ja vein sen keittiöön, sitten iskä nauroi: "ajattelinkin että tässä on joku koirahaudattuna." iskä rakastaa eläimiä ja varsinkin koiria, on vaan aina kiva yllättää iskä. Jos sille etukäteen sanois että ostetaan koira niin vastaus olis EI, mutta kun se tulee yllätyksenä on se isäni mielestäkin hauskempaa. (luulisin) :D 

Kertusta voitte lukea enemmän sen omasta blogista mutta ajattelin tehdä tällaisen pieni muotoisen esittelyn Kerttu on 12 v tamma, oikea ämmä joka saapui meille Espoon Gumpoelen (en tiedä miten kirjoitetaan) kartanosta. Ensimmäisenä päivänä jolloin kerttu saapui meille se katsoi ilmeellä: mihin landelle mä oon oikeen saapunut?? No kyllä se siitä sitte kotiutu ja liiankin hyvin sillä enään ei muut tallit kelpaa. :)